torstai 4. syyskuuta 2014

Joka päivä on nimipäivä

Tai melkein joka päivä, jos tarkkoja ollaan. Kun normaalissa kalenterivuodessa on yleensä 365 päivää, on näistä päivistä vain muutama sellainen, joka ei oman kalenterimme mukaan sisällä kenenkään nimipäivää. Ruotsin ohella Suomi kuuluukin niihin maihin, joissa nimipäiväperinne elää erityisen vahvana. Näin on ollut maassamme jo pitkälti yli 300 vuoden ajan. Vai uskoisitko, että esimerkiksi nimipäiväkuusi on tuttua joulukuusta vanhempi tapa…? Kyllä vain! Vieraiden kestityksen ja muun juhlinnan ohessa oli ennen aikaan tapana pystyttää nimipäiväsankarille oma pieni puu, nimipäiväkuusi, jonka alle kerättiin lahjoja päivänsankarille. 


Pyhimysten palvonnasta maallisten nimipäivien viettoon

Nimipäiväperinne pohjautuu alkujaan keskiaikaiseen pyhimyskalenteriin. Tuona aikakautena pyhimyksillä oli katolisessa kulttuurissa keskeinen rooli, ja heidän muistopäiviään juhlittiin aktiivisesti ympäri Eurooppaa. Vähitellen tapa alkoi kehittyä maallisemmaksi nimipäivien vietoksi, jolloin juhlinnan kohteena ei enää ollut itse pyhimys, vaan hänen mukaansa nimetty henkilö. Tämä maallisempi nimipäiväperinne sai alkunsa 1500-luvulla Saksassa, jossa alettiin juhlia kaupunkien merkkimiehiä heidän nimikkopyhimystensä muistopäivinä. Saksasta perinne siirtyi Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä edelleen Suomeen 1600–1700-luvuilla. Meillä nimipäiväperinne levisi aluksi säätyläispiirien keskuuteen ja lounaisen Suomen maaseudulle, joista se löysi vähitellen tiensä myös muualle maahamme 1800-luvulla.

Meillä nimipäiväperinteen omaksumista helpotti suomalainen nimipäiväkalenteri, jonka nimistö alkoi 1800-luvun tienoilla pitkälti vastata väestön todellista nimenantoa. Ennen aikaan nimipäivät olivatkin maassamme syntymäpäiviä huomattavasti tärkeämpi tapahtuma. Tämä johtui siitä, että tuohon aikaan sekä tavallisen kansan keskuudessa että viranomaisten ohjeissa koko vuotuinen kalenteri perustui pitkälti pyhimysten päiviin: esimerkiksi Tuomaan päivälle oli omat rutiininsa ja suoritettavat asiat, Mikon päivälle omansa. Sen sijaan syntymäpäivästään tuon ajan ihmisillä oli harvoin minkäänlaista käsitystä; usein jopa oman syntymävuoden kertominen tuotti vaikeuksia.

Kuka päättää nimipäivistä?

Maassamme oli voimassa aina vuoteen 1995 asti almanakkaerioikeus. Tämä tarkoitti sitä, että Helsingin yliopistolla oli yksinoikeus julkaista ja tuoda maahan suomalaisia sekä suomenruotsalaisia kalentereita. Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, tämä erioikeus poistui. Yliopistolla säilyi kuitenkin tekijänoikeus suomalaiseen ja suomenruotsalaiseen nimipäiväluetteloon. Loppuvuodesta 1994 Helsingin yliopisto perusti oman almanakkatoimiston (Yliopiston almanakkatoimisto), jonka tehtäväksi tuli hoitaa yliopiston kalenteritiedotusta ja almanakkaliiketoimintaa. Yliopiston almanakan julkaiseminen vuosittain sekä suomeksi että ruotsiksi on kuulunut alusta asti toimiston perustehtäviin. Vuonna 1996 sen rinnalle kehitettiin vuosittain ilmestyvä Yliopiston nimipäiväalmanakka.

Helsingin yliopisto pitää siis yllä virallista suomalaista ja suomenruotsalaista nimipäiväkalenteria. Yliopiston almanakkatoimisto myy eri kalenterien tekijöille nimipäivien julkaisuoikeuksia, valmiita kalenteripohjia sekä muita kalenteritietoja. Sillä on nimipäiväluetteloihin tekijänoikeus, ja nimipäivien julkaiseminen on mahdollista ainoastaan Yliopiston almanakkatoimiston luvalla.

Helsingin yliopiston almanakkatoimisto tekee myös päätökset nimipäiväkalenteriin tulevista nimistä. Yliopisto on nimittänyt kaksi nimiasiantuntijaa, joista toinen huolehtii suomalaisista nimistä ja toinen suomenruotsalaisista nimistä. Tällä hetkellä suomenkielisistä nimipäivistä vastaa Yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala, suomenruotsalaisista nimistä puolestaan Marianne Blomqvist, joka tosin on jättämässä tehtävänsä, jolloin vastuu suomenruotsalaisista nimipäivistä siirtyy Leila Mattfolkille. Nämä nimiasiantuntijat valmistelevat asian ja nimiehdotukset. He esittelevät ne sitten Helsingin yliopiston rehtorille, joka tekee lopulliset päätökset uusien nimien ottamisesta mukaan kalenteriin. Useimmiten rehtori puoltaa nimiasiantuntijoiden ehdotuksia.

Miksi Hugo sai nimipäivän, mutta Alex ei?

Uusia nimiä otetaan almanakkaan ensisijaisesti niiden yleisyyden perusteella. Aiemmin nimellä täytyi olla maassamme noin tuhatkunta kantajaa ennen kalenteriin hyväksymistä. Vuoden 2010 nimipäiväuudistuksen myötä tätä sääntöä kuitenkin muutettiin: kalenteriin harkinnan rajana pidetään nykyisin sitä, että nimi on annettu vähintään 500 Suomessa syntyneelle suomenkieliselle lapselle ensimmäiseksi etunimeksi uudistusta edeltäneen 50 vuoden aikana. Suomenruotsalaisessa kalenterissa nimenkantajan vähimmäismääränä on 50.

Nimen yleisyys ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri oman nimipäivän saantiin. Kalenteriin päästäkseen nimen tulee myös sopia hyvin kotimaiseen nimistöön, sillä suomalainen nimipäiväkalenteri tehdään nimenomaan suomenkielisen väestön nimien pohjalta. Tästä johtuen esimerkiksi vierasasuiset Alex, Wilma, Henry ja Vera eivät ole päässeet suomalaiseen kalenteriin, sillä sieltä löytyy jo ennestään Aleksi, Vilma, Henri ja Veera. Kalenteriimme on kuitenkin otettu mukaan muutamia sellaisia yleisyyskriteerin täyttäviä nimiä, jotka ovat selkeästi vierasasuisia. Tämä johtuu siitä, ettei kyseisille nimille ole yleisessä käytössä suomalaista vastinetta, kuten esimerkiksi edellä mainitulle Alex-nimelle löytyy kalenteristamme kotimainen vastine Aleksi. Oman nimipäivän suomalaiseen kalenteriin saa ensi vuonna mm. vierasperäiset Nadja, Robin ja Hugo, sillä kielestämme ei löydy niille esimerkiksi sellaisia yleisesti tunnettuja vastineita kuin ”Natja”, ”Ropini” tai ”Huuko”. Myöskään yhdysnimiä ei kelpuuteta kalenteriin mukaan, sillä usein niiden osilla on jo omat nimipäivänsä.

Monet saattavat ihmetellä, miksi Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan jotakin nimeä on maassamme yli 500 henkilöllä eli almanakkatoimiston edellyttämä määrä, mutta siltikään nimi ei ole päässyt kalenteriin. Tähän syynä on se periaate, jolla Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu toimii: se ilmoittaa, kuinka monella henkilöllä kyseinen nimi on tai on ollut jonain etunimenä. Palvelu huomioi kaikki väestörekisteriin merkityt henkilöt (myös kuolleet), joilla haettu nimi on ensimmäisenä, toisena tai kolmantena etunimenä. Se ei myöskään erottele nimenkantajia näiden äidinkielen mukaan. Almanakkaan nimiä valittaessa taas huomioidaan ainoastaan nimenkantajien ensimmäinen etunimi. Kuten aiemmin tuli todettua, myös äidinkieli vaikuttaa ratkaisevasti.

Miten nimen paikka päätetään?


Kalenteriin otettavat uudet nimet pyritään pääsääntöisesti sijoittamaan samoille päiville, joilla niiden kantanimet ovat. Näin esimerkiksi ensi vuonna oman nimipäivänsä saavat Janni ja Juuli sijoitettiin huhtikuun 12.päivälle, jolla oli jo ennestään näiden molempien kantanimi Julia (sekä Julius, Janna ja Juliaana). Jos kalenteriin tuleva nimi on jotain muuta alkuperää kuin almanakassa ennestään olevat nimet, se voidaan sijoittaa jonkin sitä äänteellisesti muistuttavan nimen rinnalle. Esimerkkinä tästä vuonna 2015 oman nimipäivänsä saava tytön nimi Aava, joka sijoitettiin Aijan päivälle 25.3. Myös nimen merkitys voi vaikuttaa sen sijoitteluun: ensi vuonna kalenteriin tuleva Taika sijoitettiin Taru-nimen päivälle 7.3. ja joulua merkitsevä Noel sopivasti jouluaaton aattoon 23.12.

Tärkeä periaate on myös se, että nimen tulisi olla samalla päivällä suomalaisessa ja suomenruotsalaisessa kalenterissa. Niinpä esimerkiksi Olivia viettää nimipäiväänsä sekä suomalaisessa että suomenruotsalaisessa kalenterissa 29.5. Ensi vuonna kalenteriin pääsevistä nimistä esimerkiksi Isabella, Nanna, Stella, Hugo, Kasper ja Robin sijoitettiin suomalaiseen kalenteriin luontevasti samoille päiville, joilla ne olivat jo ennestään suomenruotsalaisessa kalenterissa.

Nimipäiväalmanakan uudistuminen


Helsingin yliopisto tarkistaa maamme viralliset nimipäivälistat nykyään viiden vuoden välein. Aiemmin tarkistusväli oli pidempi, noin kymmenen tai jopa parikymmentä vuotta. Nykyajan tiuha päivitystahti johtunee paljolti siitä, että itse nimimuoti vaihtelee nykyisin paljon nopeammin kuin esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella. 1980-luvulta lähtien nimipäiväuudistuksia on tehty Väestörekisterikeskukselta hankittujen tarkkojen tilastojen pohjalta, jonka myötä nimen yleisyydestä on tullut keskeinen kalenteriin valintaperuste.

Tällä hetkellä nimipäiväkalenterissamme on yhteensä 834 nimeä, joista 433 on naistennimeä ja 401 miestennimeä. Seuraava uudistus astuu voimaan ensi vuonna eli 2015. Tässä uusimmassa suomalaisessa nimipäiväkalenterissa on yhteensä 873 nimeä, joista 455 on naisennimiä ja 418 miehennimiä. Uusimmassa suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissa on puolestaan 715 nimeä, joista 375 on naisennimiä ja 340 miehennimiä. Seuraava nimipäiväuudistus on vuorossa vuonna 2020.

Milloin nimipäivätön voi juhlia?

Jos omaa etunimeä ei almanakasta löydy, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nimipäivää voisi viettää epävirallisesti jonakin itse valitsemanaan päivänä. Tällaiseksi päiväksi voi valita esimerkiksi päivän, jolle kalenterissa on jo ennestään sijoitettu oman nimen kantanimi. Esimerkiksi Marju voisi siis näin ollen viettää nimipäiväänsä 15.8, jolloin on myös sen kantanimen, Marjan, nimipäivä. Epäviralliseksi nimipäiväksi voi valita myös päivän, jolle sijoitettu nimi muistuttaa äänteellisesti omaa nimeä. Näin esimerkiksi Minni voisi viettää nimipäiväänsä vaikkapa Minnan päivänä 26.5. Sellaisissa tapauksissa, joissa nimellä on selkeä merkitys, voi nimipäivän valita sen perusteella. Esimerkiksi Nuppu voisi luontevasti viettää nimipäiväänsä Ruusun päivänä 4.5.

Epävirallisten nimipäivien etsintään on myös luotu erilaisia apuneuvoja. Esimerkiksi etunimet.net -sivusto ylläpitää leikkimielistä nimipäiväkalenteria niille etunimille, jotka puuttuvat Yliopiston Almanakkatoimiston pitämästä virallisesta nimipäiväkalenterista. Lisäksi Pentti Lempiäinen on julkaissut Nimipäivättömien nimipäiväkirjan (WSOY 1989), jossa hän ehdottaa nimipäiviä sellaisille erikoisille nimille, joilla on maassamme vähintään sata kantajaa. Hyödyntää voi myös muiden maiden nimipäiväkalentereita, joita löytyy esimerkiksi osoitteesta http://www.behindthename.com./namedays/ 

Löytyykö teidän nimenne kalenterista? Onko teillä tapana juhlistaa nimipäivää?  Entä löytyykö teiltä tai lähipiiristänne joitakin nimipäiväperinteitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian! Ruusut ja risut tervetulleita :)