torstai 24. heinäkuuta 2014

Kuura, Vadelma, Aamu-Usva ja monet muut

Ja yllä oleva otsikkohan viittaa tietysti mihinkäs muuhun kuin luontonimiin. Niin, ne ihanat, kamalat, mielipiteitä jakavat luontonimet ;) Toiset rakastavat sydämensä kyllyydestä; toiset eivät voi parhaalla tahdollaankaan ymmärtää.

Luontonimet ovat kasvattaneet selvästi suosiotaan aina 1990-luvulta lähtien. 2000-luvulla - ja erityisesti viime vuosina - on myös otettu käyttöön valtava määrä uusia luontoaiheisia nimiä. Osittain tätä ilmiötä selittänee nykyajan kiireinen elämän meno ja kaupunkilaistuminen. Kuten Darwin julisti jo 155 vuotta takaperin, ihminen on osa luontoa. Meille suomalaisille luonto on ollut kautta aikain erityisen tärkeä ja olennainen osa suomalaisuutta, kansallista identiteettiä. Niinpä nykyinen luontonimien ”vallankumous” kertoneekin ihmisten kaipuusta takaisin omille juurilleen: luonnon rauhaan ja suomalaisuuteen. Luontoaiheiset nimet muistuttavat meitä jollain tavalla ihmisen yhteydestä luontoon sekä luonnon monimuotoisuudesta ja ihmeistä, jotka voivat kaupunkien betoniviidakon ja nykyajan ainaisen kiireen keskellä helposti unohtua.

Luontonimissä monia viehättääkin juuri niiden suomalaisuus. Vaikka luontonimiä esiintyy myös muualla päin maailmaa, on luontonimen antamisessa lapselle kuitenkin jotain hyvin suomalaista ja viehättävää. Ja mikäpä on antaessa, kun kielemme sisältää niin laajan skaalan luontoon liittyviä nimiä, että lähes jokaiselle löytyy jotakin! Esimerkiksi lähinaapuriin ruotsiin verrattuna kielestämme löytyy huomattavasti enemmän luontoaiheisia sanoja, joita käytetään etuniminä.

Luontonimillä on usein myös kaunis äänneasu, joka viehättää monia. Lisäksi luontoon liittyvillä nimillä on yleensä selkeä merkitys, joka useimmissa tapauksissa on erittäin kaunis. Luontonimet ovatkin nimeä annettaessa hyvin persoonallinen valinta. 

Moni suomalaislapsi on nimetty marjojen mukaan (Kuva:http://tinyurl.com/njv3twy)

Vaikka luontonimiin liittyvät mielikuvat ovat yleensä positiivisia, voivat ne kuitenkin joskus kääntyä kantajaansa vastaan. Suomen kielessä luontosanoja käytetään paljon paitsi etunimissä myös sukunimissä. Tämä saattaakin joissain tapauksissa rajoittaa luontoaiheisen etunimen antamista. Esimerkiksi jos on kovasti mieltynyt nimeen Kaarna, mutta sukunimi sattuu olemaan Lehto, niin miltä omaan korvaan kuulostaa kokonaisuus Kaarna Lehto? Entäpä jos lapselleen haluaa nimeksi Revontuli, mutta sukunimi on Taivassalo? Meneekö kokonaisuus Revontuli Taivassalo jo liian ”taivaalliseksi” tai mielikuvitukselliseksi? Koska luontonimet ovat niin persoonallisia, voi myös miettiä luoko itse nimi jonkinlaisia odotuksia tai mielikuvia kantajastaan. Mitä jos lapsella on nimenä Myrsky, mutta itse lapsi on iloinen, hyväntuulinen ja rauhallinen? Tai entäpä pieneen, hentoon kukkaan viittaavaa nimeä kantava Vanamo, joka on kaikkea muuta kuin pieni ja hento? Kannattaa kuitenkin muistaa, että loppujen lopuksihan lapsesta kasvaa ihan oma persoona luonteineen, ulkonäköineen ja valintoineen, eikä vanhemmat, saatikka nimi, pysty niihin useinkaan vaikuttamaan.

Myös useiden luontonimien riippumattomuus sukupuolten kahtiajaosta on monille mieleinen piirre. Toisille taas sukupuolineutraalisuus on seikka, joka luontonimissä ärsyttää: pelkän kuulemansa nimen perusteella ei useinkaan heti tiedä, onko kyseessä tyttö vai poika. Tästä esimerkkinä vaikka Tuisku. Osa ihmisistä mieltää kyseisen nimen suoraan naisen nimeksi; toinen osa taas miehen nimeksi. Todellisuudessa Tuisku-nimeä on annettu maassamme molemmille sukupuolille: Vuosina 2000–09 sen sai nimekseen 56 poikaa ja 65 tyttöä. Viimeisen neljän vuoden aikana Tuisku on taas ollut suositumpi nimi pojilla kuin tytöillä; 2010–14 Tuiskun sai maassamme nimekseen 37 poikaa ja 19 tyttöä.

Vaikka monet luontonimistä ovat molemmille sukupuolille sopivia, on luonto kuitenkin yleisesti ottaen nimien suhteen naisellinen. Pojille on toki olemassa omia luontonimiä, mutta suurin osa (uusista) luontonimistä on juuri tyttöjen nimiä. Tämä johtuu siitä, että luonnosta otettujen kukkien tai mausteiden nimityksiä pidetään tytölle luontevina, koska hyvän tuoksun tai maun katsotaan olevan naisellisia. Pojat mielletään perinteisesti rajummiksi ja kovemmiksi kuin tytöt. Tämä tulee selkeästi esille myös monista pojille suunnatuista luontonimistä, kuten Pyry, Terho, Kivi ja Myrsky. Kuten esimerkiksi alla oleva lista osoittaa, luonnonilmiöiden ”ankaruus” ei kuitenkaan ole vedenpitävä sääntö nimien sukupuolessa.

Alla on vielä lista, johon olen kerännyt tietämiäni, näkemiäni ja kuulemiani luontoaiheisia etunimiä. Lista ei todellakaan ole kaiken kattava, sillä luontonimiä on kielessämme niin runsaasti ja uusia tulee koko ajan. Kuten aiemmin tuli jo todettua, ovat monet luontonimet käytössä molemmilla sukupuolilla. Alla olevat nimet olen pyrkinyt jaottelemaan suurin piirtein tyttöjen ja poikien nimiin käyttäen apuna Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun antamia eri etunimien lukumääriä miehillä ja naisilla. Joissakin tapauksissa tyttöjen listalla oleva nimi saattaa olla käytetty myös pojilla tai vastaavasti tosin päin. Viimeisimpään kategoriaan olen puolestaan kerännyt ne luontoaiheiset nimet, joita on maassamme annettu molemmille sukupuolille suunnilleen saman verran. 

Nimellä Aamu-Usva on kaunis mieleyhtymä (Kuva: http://tinyurl.com/n7bnoqo)
Tyttöjen nimet:

Aamu, Aava, Alli, Apila, Asteri, Aura, Aurinko

Daalia 

Emi, Erika, Esikko
                               
Halla, Helle, Helmi, Hilla

Iiris / Iris, Ilma, Ilta

Jade, Jasmin
                                                                                            
Kaarna, Kaisla, Kalla, Kaneli, Kanerva, Karpalo, Kastanja, Kastehelmi, Keiju, Kerttu, Kevät, Kielo, Kirsi, Kirsikka, Kukka

Laine, Lauha, Lemmikki, Lilja, Linnea, Lumi

Maissi, Malva, Manna, Mansikka, Manteli, Marja, Marketta, Meri, Mesi, Metsätähti, Minttu, Mustikka

Neilikka, Nova, Nuppu

Omena, Orvokki

Paju, Pihka, Pihlaja, Pilvi, Pinja, Pirkko, Puolukka, Päivä

Rae, Raita, Ritva, Ruska, Ruusu

Sade, Sara, Selja, Silmu, Sini, Sirkka, Sirkku, Soilikki, Suvi, Säde

Taiga, Taimi, Talvi, Terhi, Terttu, Tilhi, Tintti, Tuija, Tuomi, Tuovi, Tuuli, Tyyni, Tähkä, Tähti

Ulpu, Ulpukka, Unikko, Urpu, Usva

Vadelma, Valva, Valvatti, Valvikki, Vanamo, Vanilja, Varpu, Vega, Venus, Vilja, Villa, Virve, Vuokko

Pojalleko nimeksi Havu? (Kuva: http://tinyurl.com/kcpfmnl)
Poikien nimet
                                             
Aarni, Ahti, Anis, Aro

Elo

Havu

Ilves

Jupiter

Karhu, Kari, Kivi, Kuisma, Kuura, Kuutti

Leimu

Myrsky

Nietos

Osma, Oras, Orion, Otava, Otso

Pyry

Raikas

Saarni, Salama, Salo, Sipi, Sirius, Sumu

Terho, Timjami, Timotei, Touko

Valo, Vesa, Visa

Sekä tytöille että pojille:

Eko

Heinä, Hopea, Huurre

Kanto, Kataja, Kauris, Kesä, Kide, Koivu, Korte, Kulta, Kuu, Käpy      

Miten ois lapselle nimeksi Revontuli? (Kuva:http://tinyurl.com/o6jpojl )
Lehti, Lehto 

Maa,Myrtti

Naava, Neva

Pisara, Pouta, Pujo, Pääsky

Revontuli, Rinne, Routa

Salvia, Sora, Susi, Syksy

Taivas, Tammi, Tilli, Tuisku, Tuli

Virna, Viima

Utu

Kuten tuli aiemmin todettua, on luontonimi jo itsessään persoonallinen valinta. Jos kuitenkin kaipaa jotain vielä erikoisempaa ja persoonallisempaa, niin miten olisi luontonimien yhdisteleminen. Miltä kuulostaisi esimerkiksi tytölle nimet Aamu-Usva, Lumimarja, Kuunsäde, Merikaisla, Taikatuuli, Sadehelmi tai Ruusunnuppu? Entäpä pojalle Aarnivalo, Havukuisma tai Leimutuisku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian! Ruusut ja risut tervetulleita :)